Matkakertomus jamboreelta

Elämäni partioseikkailu – Etelä-Korean Jamboree 2023

’Oli synkkä ja myrkyinen yö…’  no ei ihan, mutta vesisateinen viikonloppu Tarpojien majakassa lähijohtajana vuonna 2019. Siinä koko viikonloppu sadevaatteissa kulkiessa tuli mieleen, että voishan tää partio jotain muutakin mulle tarjota. Siinä syntyi naapurilippukunnan johtajan kanssa ajatus lähteä Jamboreelle Etelä-Koreaan vuonna 2023.

Jamboree säästötili avattiin ensimmäisenä arkipäivänä Majakan jälkeen ja tavoitteellinen säästäminen alkoi. Jamboree leirinä on hintava ja alusta asti oli selvää, että  haluan osallistua sekä leirille että oheismatkaan ennen leiriä. Hinta toki aina riippuu kohdemaasta ja nyt kun lähdettiin näin pitkälle oli myös leirimaksu iso. 

Leiri-ilmoittautumisessa valitsin toiveen toimia leirilippukunnanjohtajana, ja tähän tehtävään minut valittiin. Leirilippukuntaa johtaa neljä johtajaa ja meidän nelikko muodostui kahdesta Harjavallan Pirkkojen johtajasta (Hanna ja Pinja) ja kahdesta Nakkilan Partiolaisten johtajasta. Oli kiva lähteä matkaan tuttujen johtajien kanssa. Kokonaisuudessa meidän leirilippukunnan koko oli 4 + 33.

Ilmoittautumisesta varsinaiseen leiriin oli aikaa 1 ½ vuotta. Tänä aikana tutustuimme omiin leirilippukuntalaisiimme ja valmistauduimme yhteiseen matkaan.  Meidän leirilippukunnan nimi oli Riite ja kaikkien suomalaisten leirilippukuntien nimet liittyivät jotenkin veteen. 

Viimein koitti päivä, jolloin kokoonnuimme Helsinki-Vantaan lentokentälle ja pääsimme matkaan. 


Ennen varsinaista leiriä oli viiden päivän oheismatka. Oheismatkan aikana tutustuimme Souliin, kävimme rajavyöhykkeellä, vierailimme temppeleissä ja korealaisessa kylpylässä, kiipesimme korkealle ihailemaan maisemia ja viimeisenä etappina tutustuimme vähän Busaniin. Ja koko ajan oli kuuma ja hiki 😊

Viimein siirryimme varsinaiselle leirialueelle. Jännitys kasvoi mitä lähemmäs päästiin. Leirialue oli iso, vanha riisipelto. Sieltä löytyi meidänkin alue, koko leirialueen toisesta reunasta. Kävelyä oli siis tiedossa runsaasti.

Onneksi isot katokset oli pystytetty jo aikaisemmin, niin pääsimme leirinpystytyksen lomassa varjoon. Jokaisessa alaleirissä oli eriväriset teltat. Meillä leiriläiset majoittuivat sinisissä teltoissa ja me johtajat olimme pinkeissä. Alueen keskelle jäi katokset, jossa tehtiin ruokaa, syötiin ja oleiltiin.

Ja tosiaan, täällä ruoka valmistetiin omassa leirilippukunnassa. Meillä oli neljä vartiota, jotka vuorollaan hoitivat homman. Raskainta siinä varmasti oli se, että keittiövartion tuli herätä klo 5 ruuan hakuun. Hienosti saatiin ruokahommat hoidettua, vaikka ainekset olivat vähän erilaisia kuin Suomessa on totuttu. Paljon syötiin riisiä ja ruoka oli melko tulista. Ensimmäisen päivän jälkeen opimme, että ohjeen mukaisia maustemääriä ei kannata käyttää, vaan vähempikin riittää.

Leirielämä ei juuri eronnut itselle tutusta kaavasta, kaikki vaan tapahtui isommalla alueella ja toimintaa oli enemmän. Leiriohjelmaa oli sekä leirialueella (3 ohjelma-aluetta) että sen ulkopuolella. Me pääsimme osallistumaan kahteen leirialueen ohjelmaan ja kahteen ulkopuoliseen ohjelmaan ja leirillä isoista ohjelmista avajaisiin. Parasta ehkä ulkopuolisessa ohjelmassa oli se, että sinne mentiin ilmastoidulla bussilla ja ohjelma tapahtui ilmastoidussa sisätilassa. Ei vaan, myös ohjelma siellä oli kivaa.

Kulttuuripäivänä pelasimme bambusta tehtyä mölkkyä ja palkinnoksi sai salmiakkia. Hienosti kaikki leirissämme vierailleet lähtivät peliin mukaan.

Iso osa leiriohjelmaa oli myös swoppaus eli partiomerkkien ja tavaroiden vaihtaminen. Itse en swopannut, mutta oli hieno seurata nuorten intoa swoppaukseen ja siitä kertyviä leirimuistoja. 

Leirialue jäi kuitenkin taakse taifuunin lähestyessä sitä. Kaikki leirialueelta evakuoitiin turvallisempiin paikkoihin. Me vietimme lopun ajan yliopiston asuntolassa ja sinne meille järjestettiin ohjelmaa. Leiri siis jatkui, mutta eri paikassa. Koko ajan meillä oli, niin leirillä kuin evakuoinnin aikana, että väistötiloissa turvallista ja kaikki oli olosuhteisiin nähden hyvin. 

Leirin päättäjäiset vietettiin Soulissa, Seoul World cup stadiumilla. Tunnelma oli huikea! Siellä kuultiin K-poppia ja luovutettiin kapula Puolalle, jossa seuraava Maailman Jamboree on vuonna 2027.

Ennen kotimatkaa vietimme vielä pari päivää koulutuskeskuksessa. Kotiin palasi lähes kolmen viikon reissulta yhtä suurta partiokokoemusta rikkaampana yksi onnellinen partiolainen. 

Yllä oleva kirjoitus on Hanna Joensuun tarina siitä, kuinka hän päätyi elämänsä partiomatkalle Etelä-Korean Jamboreelle.